Autismitietoa

Autismi on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö. Kyse on laaja-alaisista pulmista, jotka näkyvät henkilön käyttäytymisessä mm. puutteina tai poikkeavuutena sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, puutteina tai poikkevuuksina kielellisessä ja ei-kielellisessä kommunikoinnissa, rajoittuneena ja toistavana käyttäytymisenä sekä poikkeavina reaktioina aistiärsykkeille. Nämä oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja vaihtelevia. Keskushermoston toiminnan häiriöistä seuraa vaikeus ymmärtää mitä toiset ihmiset ajattelevat ja tuntevat. Tästä seuraa edellä mainitut sosiaalisuuden, kommunikoinnin ja oppimisen vaikeudet sekä oman toiminnan ohjaamisen ongelmat ja aistipulmat. Autismi on elämän ikäinen, muttei muuttumaton vamma. Autistisia poikia on 3-4 kertaa enemmän kuin tyttöjä. Heidän älyllinen variaationsa vaihtelee kehitysvammaisista lahjakkaisiin. Jokainen autistinen ihminen tulee nähdä vammansa alta persoonana ja kohdata yksilöllisesti ja hänen mahdollisuuksiinsa uskoen ja luottaen.

Autismin takaa syytekijää ei edelleenkään tiedetä. Autismin taustalla on joko perinnölliset tekijät tai kromosomipoikkeamat, raskauden ajan vauriot, syntymävauriot tai jopa syntymän jälkeiset vauriot. Autistisia ihmisiä on Suomessa n. 50 000 ja lisäksi on paljon heitä, joilla on autistisia piirteitä. Autismi voidaan havaita lapsessa jo ennen kolmea ikävuotta. Nykyään puhutaan autisminkirjosta, sillä tautiluokituksissa on kuvattu useita autismin kaltaisia tiloja, joista parhaiten nykyään tunnetaan lapsuusiän autismi. Muita autisminkirjoon kuuluvia ”tiloja” ovat epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö, Rettin oireyhtymä sekä Aspergerin oireyhtymä.

Autistisen käyttäytymisen diagnosoinniksi ei ole olemassa mitään tiettyä biolääketieteellistä menetelmää, tukimusta tai laboratoriokoetta. Diagnoosi tehdään käyttäytymistä havainnoimalla ja henkilöhistoriaa läpikäymällä. Diagnosoinnin apuvälineitä tautiluokitusten lisäksi on mm. CARS autistisuuden arviointiasteikko, joka on käyttökelpoinen havainnoinnin väline. Diagnosointi on vaikeaa ja vaatii moniammatillista osaamista. Diagnosointia vaikeuttaa autismin moni-ilmeisyys, käyttäytymisen vaihtelut eri ympäristöissä ja eri ihmisten kanssa. Lisäksi kuntoutus, kehittyminen, oppiminen ja ikä muokkaavat henkilön käyttäytymistä merkittävästi. Erotusdiagnostiikkaa ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja kielihäiriöt, sosioemotionaaliset häiriötilat ja kehitysvammaisuus akseleilla on tehtävä huolellisesti, sillä näillä kaikilla tiloilla saattaa olla yhtenäisiä ja päällekkäisiä piirteitä. Mikäli lapselle ilmenee vuorovaikutuksen, kommunikoinnin, toiminnan ohjaamisen ja aistitiedon jäsentymisen ongelmia jotka haittaavat arkea, joustavaa toimintaa ja oppimista on näihin pulmiin syytä hakea apua mahdollisimman varhain. Varhain aloitettu monipuolinen kuntoutus on loistava pohja elää niinkin vaikean vamman kanssa kuin mitä autismi on.

Autistisia henkilöitä voidaan kuntouttaa ja opettaa koko elämän kaaren mittaisesti. Parasta kuntoutusta on luoda kommunikaatiokeino ja tehdä päivään päiväjärjestys. Keskeistä on pysyvyys, jatkuvuus ja ennustettavuus. Opetuksen tulee pohjautua henkilön tarkkaan arviointiin ja olla yksilöllisesti hänen vahvuuksistaan ja kiinnostuksen kohteistaan rakennettu. Keskeistä on opettaa arjen sujumisen kannalta tärkeitä ydintaitoja. Opettaminen tapahtuu kädestä pitäen, demonstroimalla ja useita kertoja toistaen. Kuvilla voidaan jäsentää opetettavaa asiaa ja tukea muistamista sekä itsenäisyyttä. Haastavaan ja ongelmalliseen käyttäytymiseen tehokkain puuttumisen keino on huomiotta jättäminen ja hyvän ja toivottavan käyttäytymisen vahvistaminen eli palkitseminen.